Porukan kokoontuminen viettämään tragikomediaa on tapahtunut ja onnistunut illan mittaan siihen suuntaan, että aiheina ovat pyörineet niin audiotekniikka, kuolema, politiikka, maalaaminen ja yleinen paskanjauhaminen tukiaisesta ja muusta skeidasta. Naurusta siirtyminen riitelyyn, normaali kriteeri hyvän illan vetämisenä, missä rajat on hämärän peitossa.

Ain't no such thing as half way partier so we keep going and handle things nicely. Suomeksi - Kännit. Porukka kasattu omituisesta sakista, joka hahmottelee jonkinlaista komediaa, mutta traaginen puoli on vahvasti esillä varsinkin mielipiteidein tuomassa sanavapaudessa, josta kohu syntyy ja sytytetään soihdut, kunnes huomataan, että FUCK. WE LIVE IN FUCKIN' FINLAND.

Kaksin sanoin varsinaisin versoin voisin sanoa, että tulevaa ei tule tulemaksi vaan tulema tulee tapahtumaksi, joten olemme itsemme orjia seuraamassa intuitiota, joka on sokea ja seuraa omaa tahtoaan kunnes putoaa ja huomauttaa, että vedänpäs överit ja sammun.

Kuka sammuu minnekkin, kuka kantaa ketäkin, kuka tapaa kiinnostavan naisen, kuka löytää itsensä juna-asemalta - we will see.

Realiteetit puskevat kasvoille, että oikein punottaa, silti ei voi katsoa poispäin siitä, mitä tällä hetkellä on käsillä ja mitä voisi mahdollisesti saavuttaa. Jokainen joka tuntee minut, tietää että en ole ehkä se vastuuntuntoisin kaveri, jota pystyy mahdollisesti kuvittelemaan. En kumminkaan pakoile sitä tällähetkellä, koska vaihtoehtoja ei paljon ole. Kasannut mallikkaasti tietynlaisen stressin, minkä aiheuttavat raha, historia ja asuinpaikka (hyvinkää). Tässä pienessä paketissa ei kumminkaan ole mitään moitteen sijaa, vaan kaikki tuntuu luonnolliselta miettien sitä minkälaisella filosofialla olen tähän asti kulkenut.

Toteutukset erilaisia projekteista on jäänyt puoliväliin tai suunnitelu-vaiheelle, mikä on erittäin ärsyttävää, koska ei ole saattanut mitään loppuun asti. Yön tunteja seuranneena olen kumminkin päättänyt lähteä Espanjaan töihin, en pakoillakseni täällä tapahtuvia asioita tai vastuuta, vaan puhtaasti seuraamaan niitä vuosien varrella sattuneita haaveita, joita olen aina halunnut tavoittaa.

Löytää, oppia, kokea, tuntea ja ennenkaikkea tehdä jotain. Paljon puheita takana ja paljon historiaa, jonka läheiset ihmiset ovat huomanneet, nähneet ja propsit niille, jotka jaksaa vieläkin olla kuvioissa tällä hetkellä. Ystävyys kunniaan.

Harvemmin olen ollut hyvä kompromissien suhteen, josta taisikin yksi fiksu nainen huomauttaa, että kuljen pelkästään omien sääntöjeni mukaan. Kovasti sitä pohtineena, huomaan kyllä olevani tietyistä asioista suhteellisen kriittinen ja niin olen myöskin sulatellut tätä lausetta. Opittu varmasti on, mutta niinhän asian kuuluukin olla, mutta itseämme varten täällä eletään, joten tärkeintä olisi löytää rakkaus itseeni, koska ei rikkinäinen mies ilman luottamusta itseensä paljon muihin voi luottaa.

Palapeli alkaa hahmottumaan tiuhaa tahtia ja ymmärrys ihmisten käyttäytymiseen on syntynyt. En kaikkea tietystikkään vielä allekirjoita, mutta voin sanoa, että tämän pienen pallon sisällä on monta ihmeellistä, niin hyvässä kuin pahassa tapahtunut ja siitä olen kyllä onnellinen, koska varsinaisen suuri määrä läheisiä ihmisiä on täällä.

Olen pyöritellyt samoja asioita tässä lähiaikoina, mutta ilman mitään uutta tuulahdusta ei tämäkään laiva raiteiltaan kulje. Jännittää kyllä aivan perkeleesti, että mitäköhän kimmo ollaan tekemässä, mutta hyvässä mielessä. Kerrankin olen saanut jujun päästä kiinni ja tietynlaisen pilkkeen silmäkulmaan. Yksi toive kyllä vielä löytyisi minkä haluaisin palavasti toteuttaa. Saada läheiset ihmiset kokoontumaan tiettynä päivänä paikkaan x, jossa voisimme vaihtaa vielä viimeiset sanat, ennen lähtöäni tuonne auringon paahtamaan kuumuuteen.

Katsotaan miten asiat etenee, kuinka hetki pystyy temppuilemaan ja miten tästä päästään sinne, minne sieluni niin halajaa.

Kotiviinin tuottamat huuruiset olotilat saivat meidät sauhuttelemaan elämän karikatyyrejä,  aivokapasiteetin huutaessa samalla ajalla tyhjyyttä ja hullua luovuutta päätimme rikkoa luovat päämme yhteen ja kasata ajatuksia maailman laidasta toiseen. Seikkailemme suurilla safareilla, joita kutsutaan mielipiteiksi, mieltymyksiksi, vilkehtiviksi ajatuksiksi - sekä turhuuden pyhätöksi.

Kaksinainen Duo taistelee arkipäiväisten rutiinien läpi käyden vaakalaudalla etsien omaa identiteettiään, sekä paikkaa, missä kaikki olisi hiljaisempaa ja ajatukset sulautuvat suureksi kedoksi, missä voidaan kasvattaa maissia.

Pahoittelemme ihmisiä etukäteen koituvasta tekstistä, koska kaunopuheisuus on pelkästään käsite, jota emme varsinaisessa merkityksessä ole koskaan sisäistäneet, vaan taistelemme itsenäisiä demoneja vastaan, jotka näyttävät kyntensä, paljastavat pintansa ja murisevat pelottavalla äänellä.

Goodbye and long kiss.